Showing posts with label politiikka. Show all posts
Showing posts with label politiikka. Show all posts

Tuesday, February 06, 2007

Sinivihreästä aateesta ja tarpeesta uudistua

Alex Stubb heitti blogissaan ilmaan ajatusta Kokoomuksen ja Keskustan yhdistämiseksi.

En voinut olla kommentoimatta, että jostain syystä koen tällaiset puolueiden yhdistämisajatukset melkein yhtä 1900-luvulle jämähtäneiksi kuin ay-liikkeen kyvyttömyyden nähdä tulevaisuuden haasteita ja 2000-luvulle sopivia ratkaisumalleja.

Jos meillä olisi käytössä, ihan vaan Suomen tasolla, joku d'Hontia - johon Alex tovi sitten viittasi - kehittyneenmpi vaalitapa, vaikka STV (http://fi.wikipedia.org/wiki/Stv), niin tällaiseen(kaan) kikkailuun ei olisi tarvetta. Puolueiden merkitys vähentyisi ainakin jossain määrin, koska mielipiteet kuhunkin asiaan määrittäisi yhteistyöryhmät, eikä enää yksin Puolue. Se olisi tietysti puolueille organisaatioina hankalaa. Muutos avaisi kuitenkin poliitikoille aivan eri luokan mahdollisuudet ryhmärajat ylittävään yhteistyöhön.

Kaikki tämä sen lisäksi, että äänestäjä saisi vihdoin oikeuden määrätä kenelle hänen äänensä menee - ja kenelle ei. (STV tai vastaava vaalijärjestelmä kun mahdollistaisi eri puolueista olevien ehdokkaiden äänestämisen lisäksi myös kaikkien vaalipiirien yhdistämisen unohtamatta suhteellisuutta. STV siis ratkaisisi myös ikuisen kinaamisen ja kissanhiirileikin vaalipiirien jaosta.)

Lisäys Stubbin blogin kommenttiin eli kirjoituksen pointti:

Se, että äänestäjät voisivat äänestää sopiviksi katsomiaan ehdokkaita - kokoomuksesta, keskustasta tai mistä tahansa puolueesta - yhdessä ryhmät rajat ylittävän yhteistyön valtavan helpottumisen kanssa poistaisi melkolailla tarpeen miettiä puolueidein yhdistämistä organisaatioina.

Asia kristallisoitui itselleni luettuani taannoin Sari Baldaufin kommentin politiikasta "... puoluepolitiikka on aikansa elänyttä kuten monet muutkin järjestörakenteet.
Yrityksistä ovat välikerrokset jo pitkälti hävinneet. Julkisella sektorilla täytyy tapahtua sama." (Talouselämässä 6.10.06)

Niinpä. Vaan kuka ajattelisi asioita oikeasti uusiksi?

Friday, September 22, 2006

Suuri menetys suomalaisessa politiikassa

Nyt se on varmaa.

Soininvaara kertoi Vihreassa langassa jattavansa eduskunnan. HS valottaa taustaa kertomalla Soininvaaran tympaytymisesta suomalaisen politiikan tilaan. Ja nainhan se taitaa olla. HS oli sattumoisin juuri raportoinut Tuomo Martikaisen ja Sami Fredrikssonin uudesta tutkimuksesta. "Martikaisen mukaan tulevaisuudessa poliittiset valinnat tehdään akselilla, jonka ääripäissä ovat vihreät uusvasemmistolaiset arvot ja toisaalla kovat oikeistopopulistiset arvot."

Ei hyvalta nayta.

Alla ajatuksiani Soininvaaran erosta (kommentti HS:n keskustelufoorumille)

"Kuten niin monet muutkin ovat todenneet tassa poikkeuksellisen fiksussa HS:n foorumien keskustelussa on suuri menetys, etta Soininvaara jattaa eduskunnan ja siten mita todennakoisemmin myos kaytannossa Vihreiden paivanpolitiikkassa vaikuttamisen.

Soininvaara on kiistamatta yksi alykkaimpia ajattelijoita, joka ei kuitenkaan ole jumissa historian formaateissa.

Kuten joku totesi sini-vihreille jaa kokoomus, mutta mita jaa liberaareille vihreille, jotka kannattavat markkinamekanismien ja uusien teknologian hyodyntamista vailla vanhaa kapitalistista painolastia ja jotka nakevat myos reguloinnin merkityksen seka yleisemmin arvostavat ihan oikeastikin myos humaania suhtautumista politiikassa? Naille vaihtoehdot ovat entista vahemmassa, vaikka naita ihmisia on oman kokemuksen perusteella iso liuta.

Pahasti nayttaa silta, etta vihreat ovat tosiaan radikalisoitumassa tai ainakin yha selvemmin kallistumassa puna-vihreaan suuntaan. Suuntaus on toki ollut nahtavissa jo pidempaa ja on monessa mielessa ollut Vihreiden pohja aina. Kovin harmillista kuitenkin."

Toivon syvasti, etta luuloni vihreiden radikalisoitumisesta tai pysyvammasta kallistumisesta selvasti vasemmalle osoittautuvat vaariksi. Toivottavasti puolueen ohjelmasta loytyy jatkossakin alykasta ajattelua, ymmarrysta markkinamekanismien tuomista terveista kannustimista ja uusien teknologioiden luomista mahdollisuuksista seka erityisesti riittavasti pragmaattista otetta. Idealismi ja realismi on taysin mahdollista sovittaa yhteen, vaikka se olisikin vahan kivuliasta.

Wednesday, July 12, 2006

Osku Pajamäki: Pelottelua, pelottelua.

Osku Pajamäen postaus "Pelottelua, pelottelua" Kokoomuksen presidentinvaalikampanjan "vastakkaisettelun aika on ohi" -teemasta kummuten oli valaisevaa ja tietyllä tavalla harmillistakin luettavaa. En ole seurannut taremmin Pajamäen agendaa tai edes kommentointia asioista, mutta olin jotenkin elänyt siinä (harha)kuvitelmassa, että hän ei edustaisi niitä viime vuosisadalla paljon hyvää kehitystä tuoneita, mutta nyt mielessäni ummehtuneisuutta ja pysähtyneisyyttä edustavia ajatusmalleja mitä vasemmiston agendalla yhä on.

Pajamäen kirjoitus tökki jotenkin kokonaisuudessaan, mutta osoitan kommenttini hänen loppukaneettiinsa:
"Kyllä tämä vimmainen globaalitalous alkaa pakostakin yskiä jossain vaiheessa ja silloin voittaa se jolla on rakenne kunnossa."

Tai sitten kaadutaan komeasti ja korkealta saappaat jalassa...

Tekee mieleni kysyä, että milloin (missä olosuhteissa) ja miten globaali talous alkaa mielestäsi yksiä (kuten Pajamäki povaaa)? Ja miten se vaikuttaa Suomeen?

Globalisaatiossahan on (käsittääkseni) kyse siitä, että tavara- ja rahavirrat (ja myös ihmiset) pääsevät helpommin liikkumaan suotuisan teknologisen ja poliittisen kehityksen myötä; että tavaroita ja myös palveluita voidaan tuottaa siellä missä ne on edullisempaa tuotaa ja kuljettaa (laivalla, lentokoneella, ym, tai piuhoja pitkin) sinne missä niille on kysyntää. Ei luonnollisestikaan ongelmitta, mutta se on ihan toinen keskustelu. Kehitysmaat itsekin näkevät globalisaation hyvänä ja haluaisivat lähinnä enemmän (ja vapaampaa) globalisaatiota.

Tässä kurjassa maailmassa missä elämme halvempi tuottamispaikka on sellainen, missä ei ole ennestään suurta kysyntää työvoimasta tai palkkataso on matala. Yhtä kaikki, tämä kirottu globalisaatio tuo työtä tai parempaa palkkaa sinne minne se "meneekin". Se tuo myös säästöjä sinne mistä se "lähtee" ja vapauttaa samalla reursseja johonkin muuhun.

Tiettyjen töiden siirtyminen Suomesta pois pysyvästi on jokseenkin itsestään selvää eikä sitä voi tai edes kannata hirveästi kammata vastaan. Paitsi olemalla tehokkaampi. Olisi tyhmää maksaa hirveästi jostain minkä saa selvästi halvemmalla. Niin ei käytännössä tapahdukaan. Harva ostaa enää perinteisiä puusepän veistämiä pirttihuonekaluja, vaan mielummin intialaista halpista Ikeasta. Se nyt vaan on tyhmä maksaa liikaa. Verovarojen käytössä kyseeseen tulisi yhteisten varojen väärinkäyttö. Ehkä Suomen lähihistorian bilateraalikaupan vuoksi tällainen yksinkertainen talouden lainalaisuus ei ole kaikille selvä.

Kyllä se niin on, että Suomessa pitää toisaalta keskittyä miettimään miten hommia voidaan tehdä tuottavammin (on naurettavaa sanoa, ettei voi. Se ei ole totta). Toisaalta pitää voida mahdollistaa uusien työpaikkojen syntyminen palvelualoille. Tämän pitäisi olla kaikkien poliittisten toimijoiden ja intressiryhmien yhteinen tavoite.

Tässä mielessä Kokoomuksen kampanja oli täysin oikeasssa. Vastakkainasettelun aika perinteisessä mielessä on ohi, vaikka intressiristiriitoja on jatkossakin.

Ja tässä mielessä ja tämän hetken poliittisten tuulien valossa näyttäisi siltä, että Vihreissä ja poliittisessa oikeistossa on Suomen tulevaisuuden toivo. Maailma on muuttunut suunnitelmataloudesta paljon, mutta se ei näytä poliittista vasemmistoa vielä tavoittaneen.

Soinivaaran taannoinen epäkannanotto 2. kierroksen presidenttiehdokkaista kuvaa omasta mielestäni monella tavalla hyvin tämän hetken Suomen poliittisen oikeiston ja vasemmiton käsityksiä keskeisistä tulevaisuuden kysymyksistä, vaikka ovatkin vain Halosen ja Niinistön käsityksiä.

Minulla on ollut pitkään suuria vaikeuksia nähdä itseäni poliittisesti tietyllä tavalla suuntautuneena. Menneet presidentinvaalit ja nyt Pajamäen kirjoitus kuitenkin pysäyttivät. Nyt viimeistään taisin lopullisesti ymmärtää, että ainakaan suomalainen poliittinen vasemmisto ei ylevistä tavoitteistaan ja hienoista historiallisista saavutuksistaan huolimatta ole enää tämän vuosituhannen hermolla. Ei ainakaan Suomessa. (Kehittyvissä talouksissa vasemmistolle on sen sijaan paljonkin tilausta.)

Näin ollen maltillinen liberaali viher-oikestolainen hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja kuvastanee minua parhaiten.

Friday, January 27, 2006

Ehdokkaani: Perässähiihtäjän päivän kysymykseen

Äänestin Halosta viimeksi kriteereillä humaanin oloinen ehdokas, suvaitsevainen, nainen. Esko Ahon koin lisäksi lipeväksi ihan henkilönä (silkkaa mutua, mutta vaikutti silloiseen päätökseen). Vaikka Halonen on pitänyt linjansa läpi kauden ja kannatan todella lämpimästi globalisaation varjopuolien esille tuomista ja niiden poistamiseksi työskentelyä, niin olen ollut hieman pettynyt.

Muumimamma onkin kärttyisä Pikkumyy. Nimitykset menee miten sattuu - poliitikko sopii Suomen pankkiin kunhan vaan on omasta puolueesta. Kansantalouden kannalta tärkeä teollisuus on mörkö: 4 vienninedistämismatkaa vs. Ahtisaaren 14 - ja nekin puolipakolla. Hän todellakin on kutakuinkin niin 70-lukulaisen vasemmalta kuin toiset väittivät - nytkin esille tulleet kommentit kuten Punaisessalangassa rikastumisesta: “se ei ole rikos mut se on (aina) joltakin pois”! Huh huh.

Viimeisten parin viikon aikana on muitakin lipsahduksia tullut: yritykset pistää Niinistöä henkilökohtaisesti tilille valtiovarainministerinä tehdyistä päätöksistä ja oma piiloutuminen ulkoministerin tuolin taakse olivat aivan käsittämättömiä yritteitä. Suoranaista rintamakarkuruutta.

12 vuotta on pitä aika — 24 vuotta (demarivaltaa) vielä pidempi. 24 vuotta olisi ihan liian pitkä aika mitä muuta tahansa valtaakin. Nähtiinhän se Kekkosen ajastakin, vaikka mies osasi taidokkaasti asioita hoitaakin. Demokratiassa muutos aika ajoin on äärettömän tärkeää.

Niinistön uskon olevan hänen puheidensa perusteella selvästi kykeneväisempi ymmärtämään yhteiskuntaamme koskettavia muutostarpeita, tarvittaessa korjaamaan omia käsityksiäänkin ja myös tekemään tarpeen vaatiessa kokonaisuuden kannalta vaikeitakin päätöksiä. Sen hän osoittanut jo aiemmin. Eikä hän kuitenkaan mikään uusliberaali oikeistojyrä ole. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kasvatti.

Ihan henkilötasolla Niinistön kriisipuhe teki suuren vaikutuksen. Taustalla vaikuttimena hänen omat kriisikokemuksensa, tunnistan. Tässäkin Halonen yritti elää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään “en mä teidän kanssa leiki” -tyylisesti.

Myös Niinistön kirjan on kuulemma hyvä - siis antaa hyvää ja aiemmin tunnettua inhimmillisempää kuvaa hänestä henkilönä. Otan sen lauantaina lukuun.

Niinistöstä siis toivottavasti tasavallan presidentt sunnuntainai - Halosesta saadaan toivottavasti hyvä (entinen) presidentti. Tiukalta näyttää. Voi mennä kolikolla heittämiseksi, mutta voi tulla selväkin ero.

Wednesday, January 25, 2006

Tuloerojen pahuudesta

Minulle on ollut aina jotenkin vaikea ymmärtää tuloerojen pahuutta.

Siispä, mielenkiintoista keskustelua tuloerojen pahuudesta MIELIPIDE - poliittisen blogin kommenttiosastossa. Jussir:n kommentit lainausmerkeissä ja kursivoituna, omat kommentit näihin sen jälkeen normaalina.

"1. Koska ei ole mitään syytä olettaa, että tulojen kasvu olisi enemmän rikkaiden kuin köyhien ansioita. Toisinsanoen jos talouskasvua jokatapauksessa tapahtuu, niin miksi siitä pitää palkita enemmän rikkaista kuin köyhiä?"

Öö. Jompi kumpi ei ymmärrä. Otetaan esimerkki:

Olemme aluksi molemmat töissä assareina höpölöpötieteen laitoksella. Molemmilla palkka on 1 €/kk. Sinä saat päähäsi ruveta yrittäjäksi. Ryhdyt myymään höpölöpötieteen konsultointia rikkaalle paskalle, jonka tulot ovat 100 €/kk.

Tulosi ovat pian 10 €/kk. Samalla rikas paska on oivaltanut (vihdoin) jotain ja keksii höpölöpökonsultoinnistasi innostuneena Sammon (nykykielellä vaikka tehokas aurinkopaneeli, joka tuottaa energiaa puolet aiempaa halvemmalla). Hänen tulonsa nousevat 1000 €/kk:een.

Nyt astuu verottaja kuvioon: Minun ei tarvitse maksaa veroa kuten ei aiemminkaan. Sinulta verottaja ottaa 3 €/kk, rikkaalta paskalta aiemman 40 €:n sijasta 550 €/kk. Aiemmat verotulot olivat 40 €, nyt 553 €/kk. Tällä rahalla valtio rakentaa meille kirjaston (missä vain minä ehdin käydä), jonka kustannukset ovat 500 €/kk. Kasvaneen byrokratian pyörittämiseen menee 50 €/kk ja assarit (eli minä) saa 3 €/kk palkankorotuksen.

Edellisen nojalla. Mitä pahaa on tuloeroissa?

[huom: edellinen on kirjoitettu hyvässä sävyssä]


"2. Tuloerojen kasvu (vaikka köyhienkin reaalitulot kasvaisivatkin) johtaa demokratiavajeeseen. Varallisuuden tasainen jakautuminen on demokratian ehdoton edellytys ja mikäli rikkailla on huomattavasti enemmän rahaa (=valtaa) kuin köyhillä, voivat he pakottaa köyhät palkkaorjien asemaan."


Aika ehdoton kommentti. Näen selvän ongelman esimerkiksi Yhdysvaltojen, Singaporen tai vastaavien systeemeissä, missä poliittinen valta voidaan ostaa. Vähintään valituksi tulemiseen (es. USA:ssa) vaikuttaa kovin kovin paljon vaalibudjetti, mikä Suomessa vaikuttaa vähemmän. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä siitä, että tuloerojen kasvu johtaa aina ja vääjäämättä demokratiavajeeseen. Onko sinulla tähän varteenotettavia lähdeviittauksia?

"Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että rikkaat (joilla sitä rahaa jo ennestään on) ovat paljona köyhiä taipuvaisempia säästäväisyyteen ..."

Hm. Edelleen penäisin asiallisia lähdeviittauksia tuohon "tiedetään" heittoon. En itseasiassa usko siihen alkuunkaan. Oma kokemukseni esimerkiksi Yhdysvalloista on täysin päinvastainen ihan pelkän kulutuksen osalta. Lisäksi rikkailla on enemmän taipumusta laittaa rahaa kiertoon investointeina ts. harkittuina sijoituksina, joiden tarkoitus on tuottaa enemmän lisäarvoa. Siis lisätä talouden positiivista kierrettä. Palaten alun esimerkkiin. Rikas paska antaa kerrytettyään varallisuutta jonkin aikaa sinulle 100 € lainan, että voit laajentaa liiketoimintaasi. Seuraus: muutkin voivat saada ahaa elämyksiä, fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu ja maapallo pelastuu.

Lisättäköön nyt tähän loppuun vielä, että olen vankkumaton hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja. Koulutus ei saa tulla maksulliseksi ja niin päin pois.

Vale, emävale, gallup-tulkinta

MTV3:n tuore gallup tarjoaa lukuja
Halosella 55%, Niinistöllä 45% äänistä, *epävarmoja 37%*

Lauri Grön kommentoi tätä: "Kun epävarmuus on tuota luokkaa, on moraalitonta julkistaa mitään presidenttigalluppeja."

Varsin hyvä kommentti. Vaihtoehtoisesti kannatusluvut voisi ilmoittaa prosentteina koko potista. Tämä voisi olla parhaiten tilannetta havainnollistava tapa.

Esimerkiksi:
A:lla on (näennäinen) 66% ja B:llä (näenäinen) 33% kannatus, kun epävarmoja on 33%.

Olisi selkeämpää sanoa, että:
A:n kannatus on 44% ja B:n 22%. Epävarmoja on 33%.

Jälkimmäisellä tavalla ilmaistuna tämän hetken kannatukset ovat:
Halonen 34,65 %
Niinistö 28,35 %
Epävarmoja 37 %

Epävarmat päätyvät toki jollain todennäköisyydellä johonkin ratkaisuun, mutta kyselyn teon hetkellä tilanne on tuo. Vai mitä olette mieltä?

Wednesday, January 18, 2006

Vastakkainasettelusta...

Niinistön slogani "vastakkainasettelun aika on ohi" tuntuu kaivertavan vasemman pelikentän tuntoja. Esimerkiksi Mike Pohjola Vahtikoira.netin vieraskynässä mollaa Niinistöä karlroveilusta.

Vaikka musta-valkoisella kaksinapaisella asteikolla katsottuna Halonen onkin leiriltään hyvinvointia puolustava sosiaalidemokraatti ja Niinistö riistokapitalisti, niin tästä koko asettelusta paistaa itselleni läpi sekä ymmärtämättömyys että ainakin osittainen tarkoitushakuisuus.

Koko suomalainen oikeisto on niin voimakkaasti hyvinvointivaltion kasvattamaa, että heistä ei saisi riistoporvareita oikein tekemälläkään. No, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Riistoporvarin näkökulmasta Suomen oikeisto on aika selvää vasemmistoa. Mikä on hyvä juttu. Mielestäni suomalainen "porvaristo"näkökulma on hyvä yhdistelmä heikoista välittämistä ja hyvinvointipalveluita sekä toisaalta kannustavuus- sekä tehokkuuspyrkimyksiä.

Vasemmistolla oli läpi 1900-luvun erittäin tärkeä rooli suomalaisten hyvinvointipalveluiden vaatimisessa ja läpiajamisessa. Siis suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Lähitulevaisuuden haasteet ovat kuitenkin selvästi enemmän suomalaisen osaamisen pärjäämisessä maapalloistumisen pyörteissä mikä on ollut selvä teema Niinistön kampajassa alusta asti. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei kukaan ole aikuisten oikeesti ajamassa alas.

Ilman töitä ei ole hyvinvointia. Se on vakava haaste Suomelle ja asia johon Halonen ei ole hirveästi kontribuoinut. Operattivinen päätöksenteko ja toiminta kuuluu toki hallitukselle, mutta presidentti on tässä silti tärkeä palikka palapelissä.

Mitä presidentin vaalikausiin noin ylipäänsä tulee, niin 12 vuotta on aivan tavattoman pitkä aika nykymaailmassa. Jos kauden on pakko olla 6 vuotta, niin sitten jatkokaudelle ei pitäisi mennä kuin erityisen hyvillä syin. Vanhat presidentit voivat tehdä arvokasta työtä, osallistua arvokeskusteluihin ja muihin tärkeisiin tehtäviin myös virkakauden jälkeen kuten Ahtisaaresta olemme huomanneet.