Osku Pajamäen postaus "Pelottelua, pelottelua" Kokoomuksen presidentinvaalikampanjan "vastakkaisettelun aika on ohi" -teemasta kummuten oli valaisevaa ja tietyllä tavalla harmillistakin luettavaa. En ole seurannut taremmin Pajamäen agendaa tai edes kommentointia asioista, mutta olin jotenkin elänyt siinä (harha)kuvitelmassa, että hän ei edustaisi niitä viime vuosisadalla paljon hyvää kehitystä tuoneita, mutta nyt mielessäni ummehtuneisuutta ja pysähtyneisyyttä edustavia ajatusmalleja mitä vasemmiston agendalla yhä on.
Pajamäen kirjoitus tökki jotenkin kokonaisuudessaan, mutta osoitan kommenttini hänen loppukaneettiinsa:
"Kyllä tämä vimmainen globaalitalous alkaa pakostakin yskiä jossain vaiheessa ja silloin voittaa se jolla on rakenne kunnossa."
Tai sitten kaadutaan komeasti ja korkealta saappaat jalassa...
Tekee mieleni kysyä, että milloin (missä olosuhteissa) ja miten globaali talous alkaa mielestäsi yksiä (kuten Pajamäki povaaa)? Ja miten se vaikuttaa Suomeen?
Globalisaatiossahan on (käsittääkseni) kyse siitä, että tavara- ja rahavirrat (ja myös ihmiset) pääsevät helpommin liikkumaan suotuisan teknologisen ja poliittisen kehityksen myötä; että tavaroita ja myös palveluita voidaan tuottaa siellä missä ne on edullisempaa tuotaa ja kuljettaa (laivalla, lentokoneella, ym, tai piuhoja pitkin) sinne missä niille on kysyntää. Ei luonnollisestikaan ongelmitta, mutta se on ihan toinen keskustelu. Kehitysmaat itsekin näkevät globalisaation hyvänä ja haluaisivat lähinnä enemmän (ja vapaampaa) globalisaatiota.
Tässä kurjassa maailmassa missä elämme halvempi tuottamispaikka on sellainen, missä ei ole ennestään suurta kysyntää työvoimasta tai palkkataso on matala. Yhtä kaikki, tämä kirottu globalisaatio tuo työtä tai parempaa palkkaa sinne minne se "meneekin". Se tuo myös säästöjä sinne mistä se "lähtee" ja vapauttaa samalla reursseja johonkin muuhun.
Tiettyjen töiden siirtyminen Suomesta pois pysyvästi on jokseenkin itsestään selvää eikä sitä voi tai edes kannata hirveästi kammata vastaan. Paitsi olemalla tehokkaampi. Olisi tyhmää maksaa hirveästi jostain minkä saa selvästi halvemmalla. Niin ei käytännössä tapahdukaan. Harva ostaa enää perinteisiä puusepän veistämiä pirttihuonekaluja, vaan mielummin intialaista halpista Ikeasta. Se nyt vaan on tyhmä maksaa liikaa. Verovarojen käytössä kyseeseen tulisi yhteisten varojen väärinkäyttö. Ehkä Suomen lähihistorian bilateraalikaupan vuoksi tällainen yksinkertainen talouden lainalaisuus ei ole kaikille selvä.
Kyllä se niin on, että Suomessa pitää toisaalta keskittyä miettimään miten hommia voidaan tehdä tuottavammin (on naurettavaa sanoa, ettei voi. Se ei ole totta). Toisaalta pitää voida mahdollistaa uusien työpaikkojen syntyminen palvelualoille. Tämän pitäisi olla kaikkien poliittisten toimijoiden ja intressiryhmien yhteinen tavoite.
Tässä mielessä Kokoomuksen kampanja oli täysin oikeasssa. Vastakkainasettelun aika perinteisessä mielessä on ohi, vaikka intressiristiriitoja on jatkossakin.
Ja tässä mielessä ja tämän hetken poliittisten tuulien valossa näyttäisi siltä, että Vihreissä ja poliittisessa oikeistossa on Suomen tulevaisuuden toivo. Maailma on muuttunut suunnitelmataloudesta paljon, mutta se ei näytä poliittista vasemmistoa vielä tavoittaneen.
Soinivaaran taannoinen epäkannanotto 2. kierroksen presidenttiehdokkaista kuvaa omasta mielestäni monella tavalla hyvin tämän hetken Suomen poliittisen oikeiston ja vasemmiton käsityksiä keskeisistä tulevaisuuden kysymyksistä, vaikka ovatkin vain Halosen ja Niinistön käsityksiä.
Minulla on ollut pitkään suuria vaikeuksia nähdä itseäni poliittisesti tietyllä tavalla suuntautuneena. Menneet presidentinvaalit ja nyt Pajamäen kirjoitus kuitenkin pysäyttivät. Nyt viimeistään taisin lopullisesti ymmärtää, että ainakaan suomalainen poliittinen vasemmisto ei ylevistä tavoitteistaan ja hienoista historiallisista saavutuksistaan huolimatta ole enää tämän vuosituhannen hermolla. Ei ainakaan Suomessa. (Kehittyvissä talouksissa vasemmistolle on sen sijaan paljonkin tilausta.)
Näin ollen maltillinen liberaali viher-oikestolainen hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja kuvastanee minua parhaiten.
