Ehdokkaani: Perässähiihtäjän päivän kysymykseen

Äänestin Halosta viimeksi kriteereillä humaanin oloinen ehdokas, suvaitsevainen, nainen. Esko Ahon koin lisäksi lipeväksi ihan henkilönä (silkkaa mutua, mutta vaikutti silloiseen päätökseen). Vaikka Halonen on pitänyt linjansa läpi kauden ja kannatan todella lämpimästi globalisaation varjopuolien esille tuomista ja niiden poistamiseksi työskentelyä, niin olen ollut hieman pettynyt.

Muumimamma onkin kärttyisä Pikkumyy. Nimitykset menee miten sattuu - poliitikko sopii Suomen pankkiin kunhan vaan on omasta puolueesta. Kansantalouden kannalta tärkeä teollisuus on mörkö: 4 vienninedistämismatkaa vs. Ahtisaaren 14 - ja nekin puolipakolla. Hän todellakin on kutakuinkin niin 70-lukulaisen vasemmalta kuin toiset väittivät - nytkin esille tulleet kommentit kuten Punaisessalangassa rikastumisesta: “se ei ole rikos mut se on (aina) joltakin pois”! Huh huh.

Viimeisten parin viikon aikana on muitakin lipsahduksia tullut: yritykset pistää Niinistöä henkilökohtaisesti tilille valtiovarainministerinä tehdyistä päätöksistä ja oma piiloutuminen ulkoministerin tuolin taakse olivat aivan käsittämättömiä yritteitä. Suoranaista rintamakarkuruutta.

12 vuotta on pitä aika — 24 vuotta (demarivaltaa) vielä pidempi. 24 vuotta olisi ihan liian pitkä aika mitä muuta tahansa valtaakin. Nähtiinhän se Kekkosen ajastakin, vaikka mies osasi taidokkaasti asioita hoitaakin. Demokratiassa muutos aika ajoin on äärettömän tärkeää.

Niinistön uskon olevan hänen puheidensa perusteella selvästi kykeneväisempi ymmärtämään yhteiskuntaamme koskettavia muutostarpeita, tarvittaessa korjaamaan omia käsityksiäänkin ja myös tekemään tarpeen vaatiessa kokonaisuuden kannalta vaikeitakin päätöksiä. Sen hän osoittanut jo aiemmin. Eikä hän kuitenkaan mikään uusliberaali oikeistojyrä ole. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kasvatti.

Ihan henkilötasolla Niinistön kriisipuhe teki suuren vaikutuksen. Taustalla vaikuttimena hänen omat kriisikokemuksensa, tunnistan. Tässäkin Halonen yritti elää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään “en mä teidän kanssa leiki” -tyylisesti.

Myös Niinistön kirjan on kuulemma hyvä - siis antaa hyvää ja aiemmin tunnettua inhimmillisempää kuvaa hänestä henkilönä. Otan sen lauantaina lukuun.

Niinistöstä siis toivottavasti tasavallan presidentt sunnuntainai - Halosesta saadaan toivottavasti hyvä (entinen) presidentti. Tiukalta näyttää. Voi mennä kolikolla heittämiseksi, mutta voi tulla selväkin ero.