Friday, January 27, 2006

Ehdokkaani: Perässähiihtäjän päivän kysymykseen

Äänestin Halosta viimeksi kriteereillä humaanin oloinen ehdokas, suvaitsevainen, nainen. Esko Ahon koin lisäksi lipeväksi ihan henkilönä (silkkaa mutua, mutta vaikutti silloiseen päätökseen). Vaikka Halonen on pitänyt linjansa läpi kauden ja kannatan todella lämpimästi globalisaation varjopuolien esille tuomista ja niiden poistamiseksi työskentelyä, niin olen ollut hieman pettynyt.

Muumimamma onkin kärttyisä Pikkumyy. Nimitykset menee miten sattuu - poliitikko sopii Suomen pankkiin kunhan vaan on omasta puolueesta. Kansantalouden kannalta tärkeä teollisuus on mörkö: 4 vienninedistämismatkaa vs. Ahtisaaren 14 - ja nekin puolipakolla. Hän todellakin on kutakuinkin niin 70-lukulaisen vasemmalta kuin toiset väittivät - nytkin esille tulleet kommentit kuten Punaisessalangassa rikastumisesta: “se ei ole rikos mut se on (aina) joltakin pois”! Huh huh.

Viimeisten parin viikon aikana on muitakin lipsahduksia tullut: yritykset pistää Niinistöä henkilökohtaisesti tilille valtiovarainministerinä tehdyistä päätöksistä ja oma piiloutuminen ulkoministerin tuolin taakse olivat aivan käsittämättömiä yritteitä. Suoranaista rintamakarkuruutta.

12 vuotta on pitä aika — 24 vuotta (demarivaltaa) vielä pidempi. 24 vuotta olisi ihan liian pitkä aika mitä muuta tahansa valtaakin. Nähtiinhän se Kekkosen ajastakin, vaikka mies osasi taidokkaasti asioita hoitaakin. Demokratiassa muutos aika ajoin on äärettömän tärkeää.

Niinistön uskon olevan hänen puheidensa perusteella selvästi kykeneväisempi ymmärtämään yhteiskuntaamme koskettavia muutostarpeita, tarvittaessa korjaamaan omia käsityksiäänkin ja myös tekemään tarpeen vaatiessa kokonaisuuden kannalta vaikeitakin päätöksiä. Sen hän osoittanut jo aiemmin. Eikä hän kuitenkaan mikään uusliberaali oikeistojyrä ole. Pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskuntamme kasvatti.

Ihan henkilötasolla Niinistön kriisipuhe teki suuren vaikutuksen. Taustalla vaikuttimena hänen omat kriisikokemuksensa, tunnistan. Tässäkin Halonen yritti elää omassa ylhäisessä yksinäisyydessään “en mä teidän kanssa leiki” -tyylisesti.

Myös Niinistön kirjan on kuulemma hyvä - siis antaa hyvää ja aiemmin tunnettua inhimmillisempää kuvaa hänestä henkilönä. Otan sen lauantaina lukuun.

Niinistöstä siis toivottavasti tasavallan presidentt sunnuntainai - Halosesta saadaan toivottavasti hyvä (entinen) presidentti. Tiukalta näyttää. Voi mennä kolikolla heittämiseksi, mutta voi tulla selväkin ero.

Wednesday, January 25, 2006

Tuloerojen pahuudesta

Minulle on ollut aina jotenkin vaikea ymmärtää tuloerojen pahuutta.

Siispä, mielenkiintoista keskustelua tuloerojen pahuudesta MIELIPIDE - poliittisen blogin kommenttiosastossa. Jussir:n kommentit lainausmerkeissä ja kursivoituna, omat kommentit näihin sen jälkeen normaalina.

"1. Koska ei ole mitään syytä olettaa, että tulojen kasvu olisi enemmän rikkaiden kuin köyhien ansioita. Toisinsanoen jos talouskasvua jokatapauksessa tapahtuu, niin miksi siitä pitää palkita enemmän rikkaista kuin köyhiä?"

Öö. Jompi kumpi ei ymmärrä. Otetaan esimerkki:

Olemme aluksi molemmat töissä assareina höpölöpötieteen laitoksella. Molemmilla palkka on 1 €/kk. Sinä saat päähäsi ruveta yrittäjäksi. Ryhdyt myymään höpölöpötieteen konsultointia rikkaalle paskalle, jonka tulot ovat 100 €/kk.

Tulosi ovat pian 10 €/kk. Samalla rikas paska on oivaltanut (vihdoin) jotain ja keksii höpölöpökonsultoinnistasi innostuneena Sammon (nykykielellä vaikka tehokas aurinkopaneeli, joka tuottaa energiaa puolet aiempaa halvemmalla). Hänen tulonsa nousevat 1000 €/kk:een.

Nyt astuu verottaja kuvioon: Minun ei tarvitse maksaa veroa kuten ei aiemminkaan. Sinulta verottaja ottaa 3 €/kk, rikkaalta paskalta aiemman 40 €:n sijasta 550 €/kk. Aiemmat verotulot olivat 40 €, nyt 553 €/kk. Tällä rahalla valtio rakentaa meille kirjaston (missä vain minä ehdin käydä), jonka kustannukset ovat 500 €/kk. Kasvaneen byrokratian pyörittämiseen menee 50 €/kk ja assarit (eli minä) saa 3 €/kk palkankorotuksen.

Edellisen nojalla. Mitä pahaa on tuloeroissa?

[huom: edellinen on kirjoitettu hyvässä sävyssä]


"2. Tuloerojen kasvu (vaikka köyhienkin reaalitulot kasvaisivatkin) johtaa demokratiavajeeseen. Varallisuuden tasainen jakautuminen on demokratian ehdoton edellytys ja mikäli rikkailla on huomattavasti enemmän rahaa (=valtaa) kuin köyhillä, voivat he pakottaa köyhät palkkaorjien asemaan."


Aika ehdoton kommentti. Näen selvän ongelman esimerkiksi Yhdysvaltojen, Singaporen tai vastaavien systeemeissä, missä poliittinen valta voidaan ostaa. Vähintään valituksi tulemiseen (es. USA:ssa) vaikuttaa kovin kovin paljon vaalibudjetti, mikä Suomessa vaikuttaa vähemmän. Rohkenen kuitenkin olla eri mieltä siitä, että tuloerojen kasvu johtaa aina ja vääjäämättä demokratiavajeeseen. Onko sinulla tähän varteenotettavia lähdeviittauksia?

"Kokemuksesta kuitenkin tiedetään, että rikkaat (joilla sitä rahaa jo ennestään on) ovat paljona köyhiä taipuvaisempia säästäväisyyteen ..."

Hm. Edelleen penäisin asiallisia lähdeviittauksia tuohon "tiedetään" heittoon. En itseasiassa usko siihen alkuunkaan. Oma kokemukseni esimerkiksi Yhdysvalloista on täysin päinvastainen ihan pelkän kulutuksen osalta. Lisäksi rikkailla on enemmän taipumusta laittaa rahaa kiertoon investointeina ts. harkittuina sijoituksina, joiden tarkoitus on tuottaa enemmän lisäarvoa. Siis lisätä talouden positiivista kierrettä. Palaten alun esimerkkiin. Rikas paska antaa kerrytettyään varallisuutta jonkin aikaa sinulle 100 € lainan, että voit laajentaa liiketoimintaasi. Seuraus: muutkin voivat saada ahaa elämyksiä, fossiilisten polttoaineiden käyttö loppuu ja maapallo pelastuu.

Lisättäköön nyt tähän loppuun vielä, että olen vankkumaton hyvinvointiyhteiskunnan kannattaja. Koulutus ei saa tulla maksulliseksi ja niin päin pois.

Vale, emävale, gallup-tulkinta

MTV3:n tuore gallup tarjoaa lukuja
Halosella 55%, Niinistöllä 45% äänistä, *epävarmoja 37%*

Lauri Grön kommentoi tätä: "Kun epävarmuus on tuota luokkaa, on moraalitonta julkistaa mitään presidenttigalluppeja."

Varsin hyvä kommentti. Vaihtoehtoisesti kannatusluvut voisi ilmoittaa prosentteina koko potista. Tämä voisi olla parhaiten tilannetta havainnollistava tapa.

Esimerkiksi:
A:lla on (näennäinen) 66% ja B:llä (näenäinen) 33% kannatus, kun epävarmoja on 33%.

Olisi selkeämpää sanoa, että:
A:n kannatus on 44% ja B:n 22%. Epävarmoja on 33%.

Jälkimmäisellä tavalla ilmaistuna tämän hetken kannatukset ovat:
Halonen 34,65 %
Niinistö 28,35 %
Epävarmoja 37 %

Epävarmat päätyvät toki jollain todennäköisyydellä johonkin ratkaisuun, mutta kyselyn teon hetkellä tilanne on tuo. Vai mitä olette mieltä?

Wednesday, January 18, 2006

Vastakkainasettelusta...

Niinistön slogani "vastakkainasettelun aika on ohi" tuntuu kaivertavan vasemman pelikentän tuntoja. Esimerkiksi Mike Pohjola Vahtikoira.netin vieraskynässä mollaa Niinistöä karlroveilusta.

Vaikka musta-valkoisella kaksinapaisella asteikolla katsottuna Halonen onkin leiriltään hyvinvointia puolustava sosiaalidemokraatti ja Niinistö riistokapitalisti, niin tästä koko asettelusta paistaa itselleni läpi sekä ymmärtämättömyys että ainakin osittainen tarkoitushakuisuus.

Koko suomalainen oikeisto on niin voimakkaasti hyvinvointivaltion kasvattamaa, että heistä ei saisi riistoporvareita oikein tekemälläkään. No, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Riistoporvarin näkökulmasta Suomen oikeisto on aika selvää vasemmistoa. Mikä on hyvä juttu. Mielestäni suomalainen "porvaristo"näkökulma on hyvä yhdistelmä heikoista välittämistä ja hyvinvointipalveluita sekä toisaalta kannustavuus- sekä tehokkuuspyrkimyksiä.

Vasemmistolla oli läpi 1900-luvun erittäin tärkeä rooli suomalaisten hyvinvointipalveluiden vaatimisessa ja läpiajamisessa. Siis suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisessa. Lähitulevaisuuden haasteet ovat kuitenkin selvästi enemmän suomalaisen osaamisen pärjäämisessä maapalloistumisen pyörteissä mikä on ollut selvä teema Niinistön kampajassa alusta asti. Hyvinvointiyhteiskuntaa ei kukaan ole aikuisten oikeesti ajamassa alas.

Ilman töitä ei ole hyvinvointia. Se on vakava haaste Suomelle ja asia johon Halonen ei ole hirveästi kontribuoinut. Operattivinen päätöksenteko ja toiminta kuuluu toki hallitukselle, mutta presidentti on tässä silti tärkeä palikka palapelissä.

Mitä presidentin vaalikausiin noin ylipäänsä tulee, niin 12 vuotta on aivan tavattoman pitkä aika nykymaailmassa. Jos kauden on pakko olla 6 vuotta, niin sitten jatkokaudelle ei pitäisi mennä kuin erityisen hyvillä syin. Vanhat presidentit voivat tehdä arvokasta työtä, osallistua arvokeskusteluihin ja muihin tärkeisiin tehtäviin myös virkakauden jälkeen kuten Ahtisaaresta olemme huomanneet.

Wednesday, January 11, 2006

Laskeutuminen blogistaniin...

Niin tässä sitten kävi, että jonkin ajan blogistanin seuraaminen kulminoitui oman blogin aloittamiseksi pseudonyymin suojista ajatuksella kommentoida asioita laidastasta toiseen. Elämä, ihmissuhteet, yhteiskunta. Siinä kolme ensimmäisenä mieleen tullutta asiaa.

isosiskon innoittamana: tasa-arvosta, naisten asemasta ja itsemäärämisoikeudesta, ja parisuhteesta

Innoitteena isosiskon blogimerkinnät parisuhteesta.

Blogimerkinnässään Onko naisilla seksuaalista itsemääräämisoikeutta? isosisko raportoi naistentautien erikoislääkäri Anneli Kivijärven kommentista, jonka mukaan naisen olisi naitava kerran viikossa kumppaninsa kanssa, jos haikailee uskollisuutta. Edelleen merkinnässään Tasa-arvo ja sänky isosisko kommentoi ruotsalaistutkimusta, jonka mukaan epätasa-arvoisissa parisuhteissa löytyvät seksielämäänsä tyytymättömimmät naiset - toisaalta ja seksielämäänsä tyytyväisimmät miehet. "Mikäpä siinä on miehellä ollessa, kun vaimo laittaa ruoat valmiiksi ja avaa mukisematta haaratkin," isosisko kommentoi.

Koska hän ei salli kommentteja, niin kommentoin ja kirjoitan nyt tässä teemalla: ennenkuin kirjoitan asian auki en tarkasti tiedä mitä tästä ajattelen. Mielestäni aihe on enemmän kuin hätäisen sutkauskommentin arvoinen.

Lyhyeksi pohjaksi: Itse koen olevani naisten aseman ja oikeuksien voimakas puolestapuhuja. Olen kasvanut naisvoittoisessa humaanissa perheessä, missä tasa-arvo on ollut itsestäänselvä asia ja perinteinen arvokonservativismi naisten ja miesten suhteen on ollut jotenkin lähtökohtaisesti huonossa huudossa. Omassakin mielessä. Monet naiset sanovat minua feministiksi, mutta sitä leimaa en suostu kantamaan. Feminismi - niin paljon hyvää kuin se onkin saavuttanut ja on yhteiskunnassa tarpeellinen vastaliike - kumpuaa liikaa sovinismin vastakohtaisuudesta. Se tekee termistä epämielyttävän ja määritelmällisesti ongelmallisen tasa-arvon jalojen tavoitteiden ajamisessa.

Miehillä ja naisilla pitää olla yhtäläiset mahdollisuudet tehdä valintoja. Pakko tehdä asiat jollain tapaa ei - tasa-arvoisestikaan - ei voi olla toivottavaa. Siitä on mielestäni olennaisimmin kyse tasa-arvossa.

Ja tähän liittyy myös mielessäni Anneli Kivijärven kommentin ja toisaalta ruotsalaistutkimuksen harmillinen osuvuus - ja surullisuus. Asia nyt vain nimittäin on niin, että miehet haluavat seksiä ja sitä tavalla tai toisella harrastavat. Tietysti myös naiset, mutta miehille toiston tarve on jollain tavalla primitiivisempi. Syvempi. Jos miehet eivät saa seksiä kumppaninsa kanssa riittävästi löytyy apu joko verkosta tai reaalimaailmasta - omasta kädestä tai parisuhteen ulkopuolelta. Tavalla tai toisella.

Olen huomannut omasta tuttavapiiristäni, että naisten urasuuntautuneisuus ja itsenäisyys näyttää valitettavan usein korreloivan merkittävästi seksielämän vilkkauden kanssa. Naisen uralla on monesti oma vissi roolinsa tässä. Tämä on tavallaan täysin ymmärrettävää ja oikein.

Naisen täytyy aina voida itse päättää milloin ja miten hän seksiä harrastaa. Tämän täytyy olla tinkimätön periaate. Ja kun naiselle seksiin liittyy yleensä enemmän tunnetta ja tilanneherkkyyttä, niin kiireisessä elämässä sopivia tilanteita seksiin saattaa naiselle tulla harvemmin kuin miehelle.

Jos - ja näemma kun - seuraus on kuitenkin ruotsalaistutkimuksesta implisiittisesti esille nouseva tasa-arvoisten parisuhteiden miesten suurempi tyytymättömyys seksielämäänsä, niin asia on mielestäni vähitäänkin huolestuttava.

Toisaalta tasa-arvomielessä parisuhteessa pitäisi pystyä järkkymättä kunnioittamaan toisen haluja tai haluamattomuuksia, mutta toisaalta tämän 'kunnioittamisen' pitäisi myös johtaa kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen suhteessa perinteisiin sukupuolirooleihin.

Ja mitä tästä nyt ajattelen. Että asia on aidosti problemaattinen. Todennäköisesti keskustelu ja asennekorjaukset molemmilla puolin olisivat paikallaan fiksujen, sivistyneiden ja tasa-arvoa kannattavien miesten ja naisten välillä, joilla ongelmia tuntuu olevan. Kyllä sivistyneissä ja tasa-arvoisissa parisuhteissa elävien täytyy pystyä ottamaan huomioon myös perinteiset tarpeet. Aihe on keskustelun jos toisenkin arvoinen.