Suuri menetys suomalaisessa politiikassa

Nyt se on varmaa.

Soininvaara kertoi Vihreassa langassa jattavansa eduskunnan. HS valottaa taustaa kertomalla Soininvaaran tympaytymisesta suomalaisen politiikan tilaan. Ja nainhan se taitaa olla. HS oli sattumoisin juuri raportoinut Tuomo Martikaisen ja Sami Fredrikssonin uudesta tutkimuksesta. "Martikaisen mukaan tulevaisuudessa poliittiset valinnat tehdään akselilla, jonka ääripäissä ovat vihreät uusvasemmistolaiset arvot ja toisaalla kovat oikeistopopulistiset arvot."

Ei hyvalta nayta.

Alla ajatuksiani Soininvaaran erosta (kommentti HS:n keskustelufoorumille)

"Kuten niin monet muutkin ovat todenneet tassa poikkeuksellisen fiksussa HS:n foorumien keskustelussa on suuri menetys, etta Soininvaara jattaa eduskunnan ja siten mita todennakoisemmin myos kaytannossa Vihreiden paivanpolitiikkassa vaikuttamisen.

Soininvaara on kiistamatta yksi alykkaimpia ajattelijoita, joka ei kuitenkaan ole jumissa historian formaateissa.

Kuten joku totesi sini-vihreille jaa kokoomus, mutta mita jaa liberaareille vihreille, jotka kannattavat markkinamekanismien ja uusien teknologian hyodyntamista vailla vanhaa kapitalistista painolastia ja jotka nakevat myos reguloinnin merkityksen seka yleisemmin arvostavat ihan oikeastikin myos humaania suhtautumista politiikassa? Naille vaihtoehdot ovat entista vahemmassa, vaikka naita ihmisia on oman kokemuksen perusteella iso liuta.

Pahasti nayttaa silta, etta vihreat ovat tosiaan radikalisoitumassa tai ainakin yha selvemmin kallistumassa puna-vihreaan suuntaan. Suuntaus on toki ollut nahtavissa jo pidempaa ja on monessa mielessa ollut Vihreiden pohja aina. Kovin harmillista kuitenkin."

Toivon syvasti, etta luuloni vihreiden radikalisoitumisesta tai pysyvammasta kallistumisesta selvasti vasemmalle osoittautuvat vaariksi. Toivottavasti puolueen ohjelmasta loytyy jatkossakin alykasta ajattelua, ymmarrysta markkinamekanismien tuomista terveista kannustimista ja uusien teknologioiden luomista mahdollisuuksista seka erityisesti riittavasti pragmaattista otetta. Idealismi ja realismi on taysin mahdollista sovittaa yhteen, vaikka se olisikin vahan kivuliasta.